Säätiö on järjestänyt vuodesta 2003 parin vuoden välein seminaareja sen tarkoituksen mukaisista aihepiireistä. Ensimmäisen seminaarin aihe vuonna 2003 oli Kärrynpyörästä kännykkään – Eteläpohjalaisen yrittämisen tie maailmalle – mitä siitä voi oppia? Tämä pyrki kuvaamaan kulttuurin ja elinkeinoelämän kytköksiä elämän eri puolilta ja historiasta nykyaikaan – ja mitä kaikkea kulttuuri voi olla. Pienteollisuuden kehityksestä Etelä-Pohjanmaalla kertoi professori Pentti Yli-Jokipii, rahan suhteesta kulttuuriin Suomen Pankin johtaja Sinikka Salo, yliopistosta maakunnan moottorina rehtori Matti Uusitupa, ja kirkkomusiikin, musiikkikasvatuksen ja teollisuuden yhdistämisestä professori Pentti Pelto. Kirjailija Orvokki Autio pohti pohjalaista naista hyvässä ja pahassa. Professori Janne Vilkuna lähti kuvitteelliselle matkalle tulevaisuuteen: kuinka tulevaisuuden arkeologi näkee aikamme löydettyään kärrynpyörän ja kännykän.

Samuli Paulaharju oli kärrysepän poika ja hänen taitavuutensa näkyi sekä käytännön osaamisena poikien käsityön opettajana että taiteellisena lahjakkuutena, joka näkyy hyvin hänen kirjojensa monipuolisesta kuvituksesta. On sanottu, että Paulaharjun kirjat tulivat kustantajalle niin valmiiksi ajateltuina, että kappaleiden otsikot ja alussa olevat koristeelliset alkukirjaimet olivat käsikirjoituksissa valmiiksi tekstattuina, samoin kuin piirretyt kuvat olivat valmiiksi sijoiteltuina taittoon. Tämä kuvaa hyvin havainnollisesti sitä, että kulttuuria on myös koko elinkeinoelämämme, ei ainoastaan ”korkeakulttuuriksi” mielletty kulttuuri.

Toinen seminaari Murretta ja sanataidetta (2004)keskittyi murteeseen ja sanataiteeseen. Kirjailija Heikki Hemminki kertoi näytelmäkirjailijan näkemyksiä häjyylystä lakeuksilla esityksessään ”Klupusotaa jokirannoolla”.  Lauri Tähkä tutustutti 2000-luvun kansanlauluihin ja runoilija Heli Laaksonen runon ja murteen juuriin esityksessään ”Vasituunen värkkäri”. Professori Pekka Laaksonen kertoi Paulaharjun teoksesta ”Karjalaista rakennustaitoa” ja siihen liittyvästä näyttelystä. Kirjailija Sisko Istanmäki valaisi eteläpohjalaista välittämistä esityksessään ”Rakkauren kakkaroota” ja lauluntekijä Joose Tammelin Isoontaloon Ankan ja Mehtoomäen Tapsan nasevimpia totuuksia esityksessään ”Paukahroksia”.

Kolmas seminaari Hantvärkistämaailmanmarkkinoille (2006) jatkoi edelleen kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteyksien käsittelyä. Siinä käsiteltiin sekä käsityöläisyyden ja teollisuuden kehitystä Etelä-Pohjanmaalla, että näiden yhteyksiä pohjalaiseen mielenlaatuun ja identiteettiin. Nämäkin ovat aiheita, joita Paulaharju kuvaa mainiosti kirjoissaan. Professori Pentti Yli-Jokipii kertoi teollisesta perinteestä ja kehityksestä Suupohjassa ja professori Pentti Virrankoski vastaavasti Kauhavalla ja Härmässä. Arkkitehti Helena Teräväinen kuvasi käsityöläisyyttä eteläpohjalaisen identiteetin kuvastajana ja yliopettaja Esa Antero Savola muotoilukoulutuksen avainkysymyksiä esityksessään ”Paree siloonen ku rumasti kruusattu”.  Oltermanni  Matti Koskenkorva kertoi , kuinka Könnien perintö vie Suomea eteenpäin. Dosentti Osmo Rinta-Tassi pohti, periytyykö yrittäjyys vai vain yritys Kurikan yrittäjäsukujen pohjalta. Yrittäjyyteen kouluttamisesta kertoivat professori Kari Ristimäki ja projektipäällikkö Virpi Utriainen.

Neljäs seminaari Pohjalaisen sielun maisema (2008) oli Säätiön kymmenvuotisseminaari, johon ministeri Mari Kiviniemi toi myös valtiovallan tervehdyksen. Emerituspiispa Jorma Laulaja pohti pohjalaisen oikeaa ja väärää ja kanavapäällikkö Riitta Pihlajamäki eteläpohjalaista mediavaikuttamista. Dosentti Osmo Rinta-Tassi kuvasi Kyrönjoen vaikutusta alueen asutukseen ja ihmisiin. Arkkitehti Panu Kaila kuvasi pohjalaista arkkitehtuuria. Huumorin ja sanallisen veistelyn puolelle menivät niin kirjailija Antti Tuuri (”Lakialta kuuluu hörötys”) kuin kouluneuvos Kirsti Mäkinen köllinimiä kuvaavassa esityksessään ((”Lapuan laiskat, Ilimajoen ilikiät”). Seminaarin lopuksi savolaiset ja pohjalaiset ottivat mittaa toisistaan maakuntansa kehumisessa.

Viides seminaari Kalustevalmistuksen perinne ja tulevaisuus (2010) pidettiin aiheeseen sopivasti Nikkarikeskus Sellassa. Professori Yrjö Kukkapuro kuvasi, kuinka hänen suunnitteluideansa ovat syntyneet ja toimitusjohtaja Arto Ruokonen pohti suomalaisen kalustevalmistuksen tulevaisuutta. Taiteilija Kalervo Puskala kuvasi monin kuvin Jurvan huonekaluperinnettä, johtaja Jorma Vierula raaka-aineen tuottamista ja johtaja Harri Pakka ulkomaankauppaa. Yksikönjohtaja Irmeli Jussila kuvasi alan koulutusta ja professori Kari Uusikylä sitä, mistä luovuus kumpuaa.

Kuudes seminaari Kuhinaa Kyrönjoessa ja sen rantamilla (2012) keskittyi Kyrönjokeen ja sen eri puolien valottamiseen. Dosentti Aki Mäki-Petäys pohti, voisiko Kyrönjoesta tulla vielä lohijoki. Valokuvaaja Benjam Pöntinen kertoi joesta monin kuvin. Ympäristöneuvos Pertti Sevola kuvasi joen suojelun ja elinkeinoelämän yhteentörmäystä ja vähittäistä pääsemistä yhteisymmärrykseen. Uusi suvun edustaja Säätiön valtuuskunnassa, Terhi Vuojala-Magga, kuvasi tuntemuksiaan, jotka vetävät sekä Lappiin että Pohjanmaalle. Näin taisi olla myös Samuli Paulaharjun laita.

Seitsemäs seminaari oli 140-vuotisjuhlaseminaari, ja sen aiheena oli Samuli Paulaharjun huumori (2015). Paulaharjun huumorista kertoi värikkäästi ohjaaja, kirjailija Juha Hurme. Paulaharjun satiirista kertoi uusia näköaloja avaten tietokirjailija, FM Marjut Paulaharju. Paularjulaasten vahvasta kielestä kertoi suvun kirjeenvaihdon pohjalta kulttuuriantropologi FM Terhi Vuojala-Magga.

Useimmat seminaarien esityksistä ovat Säätiön vuosikirjoissa, viimeisimmät myös pdf-muodossa toisaalla näillä sivuilla.